Mielikki metsänneito valikoitui aiheekseni, kun lähdettiin työstämään tarinoita erilaisista teemoista.
Tunnustan suoraan, ei ollut ykkössuosikkini valittavista😬. Joulu tai revontulet olivat ehtineet kuitenkin käydä muillakin mielessä, joten tartuin tähän, itselleni täysin tuntemattomaan hahmoon. Vaan olipa hyvä, että näin kävi. Avautuivatkin metsään liittyvä tarusto ja uskomukset aivan uudessa valossa!
Muinaissuomalaisten uskontojen jumaluuksista tunnettu Mielikki on metsän kuningas Tapion vaimo. Mehtolan ehtoisa emäntä, Aninka ja Salosaaren kaunis vaimo, ovat myös muita käytettyjä nimiä Mielikistä.
Sanalla "mielu" tarkoitetaan kohtaloa ja onnea, josta johdettu nimi Mielikki taasen tarkoittaa mieluista ja suopeutta.Mieli, oli se asia jota kukin halusi ja toivoi. Usein saalis, jota metsälle lähtijä odotti saavansa.
Mielikin mieli oli pidettävä hyvänä imartelulla ja palvonnalla. Lönnrooth sanaili Kalevalan sivuilla näin:
"Mielikki metsänemäntä, puhas muori, muoto kaunis. Pane kulta kulkemaan, hopea vaeltamahan.Miehen etsivän etehen, anelian askelille"
Saalisonnen lisäksi, Mielikki auttoi rohdoksia ja muita metsän antimia etsivää oikeisiin paikkoihin. Tiedettiinhän, että esim.kanervalla saattoi auttaa univajeista ja katajalla suotiin helpotusta nivelvaivoihin.Mielikki oli myös metsän koristaja ja "sisustaja".
Mielikki toimi myös eläinten auttajina. Nosti pesistään pudonneet poikaset ja lääkitsi haavoja saaneet. Kasvatti itse Otson, jonka sitten Väinämöinen saalisti.
P. S.
Puhun menneessä muodossa Mielikistä, mutta jos kelleen ette kerro, saatan tästä lähtien metsään mennessäni, ohimennen lausuella. muutaman palvovan sananparren ääneen..


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti